Itsetutkimus
Itsetutkimus ry
Perustimme yhdistyksen nimeltä Itsetutkimus ry 1. helmikuuta 2023. Olemme kuitenkin kokoontuneet livenä tai etänä Zoomissa jo vuodesta 2016 lähtien. Yhdistyksen tarkoituksena on jatkaa säännöllisiä kokoontumisia ja opiskella Kristuksen opetuksia. Itsetutkimus ry:n rakenteeseen kuuluu hallituksen jäsenet ja yhdistys toimii virallisena hallintoelimenä, joka hallinnoi R.O.C.K ™ - Rise of Christ Knowledge yhteisöä.
HALLITUS:
puheenjohtaja
Jussi Penttinen
varapuheenjohtaja
Timo Päivänsalo
sihteeri
Olena Kyrychenko
hallitusjäsen
Sirpa Veronica Aalto
Halutessasi tukea toimintaamme, ota yhteys: info@christis.org
Jäsenmaksu tiedot:
IBAN: FI07 7960 0151 9643 50
BIC / SWIFT: NARYFIH2
TILIN HALTIJA: Itsetutkimus ry
SUMMA: 45€/vuosi
Itsetutkimus ry:n säännöt
Kuka minä olen?
Tämä kysymys on varmasti noussut jokaisen sydämessä jossain elämän vaiheessa: Kuka minä olen, mikä on kaiken tarkoitus, miksi synnyin? Nämä eivät ole vain psykologisia tai filosofisia pohdintoja, vaan syvimmiltään teologisia kysymyksiä, sillä jos olemme Jumalan luomia, on identiteettimme, tarkoituksemme ja päämäärämme ymmärrettävissä vain suhteessa Häneen.
Itsetuntemuksen voi nähdä kolmella tasolla. Ensimmäinen on luonnollinen: oman persoonan tunteminen, luonteenpiirteet, perityt ja opitut tavat, elämäntarina, joka muodostaa ”minun elämäni”. Tämä on tärkeää, mutta ei vielä kosketa olemassaolon ydintä.
Toinen taso on moraalinen ja hengellinen itsetutkiskelu. Se merkitsee oman eletyn tai elämättä jääneen elämän arviointia Jumalan edessä. Mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä? Olenko elänyt kutsumustani todeksi, rakastanut Jumalaa ja lähimmäistäni? Entä ihmissuhteeni, perheeni ja työni – ovatko ne rakentuneet rakkauden ja totuuden varaan? Tämä vastaa kristillistä perinnettä omantunnon tutkistelusta ja parannuksen teosta, jossa kysymme: olenko kulkenut Jumalan tahtoa vai vain omia polkujani?
Kolmas ja syvin taso on varsinainen itsetutkimus. Tässä ei enää ole kyse subjektin ja objektin suhteesta – minä en vain tarkastele jotakin itseni ulkopuolella olevaa – vaan kysyn: kuka oikein olen, mikä on tämän ”minän” lähde? Vaikka emme olisi mistään muusta varmoja, omasta olemassaolostamme emme voi epäillä. Mutta mikä tämä olemassaolo on? Mistä tämä kokemus ”minä olen” kumpuaa?
Raamatun valossa tämä kysymys johtaa meidät Jumalan salaisuuteen. Kun Mooses kysyi Jumalan nimeä, hän sai vastauksen: ”Minä olen se joka olen” (2. Moos. 3:14). Jumala yksin on olemassa itsessään – Hänessä ei ole varjoa, ei muutosta, ei alkua eikä loppua. Ihmisen kokema ”minä olen” ei siis ole itsestään selvä, vaan se on lahjaa, osallisuutta siitä olemisesta, joka on Jumalassa. Kuten Paavali julistaa: ”Hänessä me elämme, liikumme ja olemme” (Ap.t. 17:28).
Kun kaivaudumme syvemmälle omaan ”minäämme”, huomaamme lopulta, ettei ole pysyvää, itsenäistä egoa, vaan olemassaolomme juuret ovat Jumalassa.
Kristillisessä teologiassa tämä paljastaa todeksi sen, mitä kirkon isät ovat opettaneet: todellinen identiteettimme ei löydy itsestämme erillään, vaan Jumalan kuvana ja Hänen rakkautensa kantamina. Itsetutkimus ei siis johda tyhjyyteen vaan siihen kirkkaaseen totuuteen, että syvin olemuksemme on Jumalan yhteydessä: oleminen, tietoisuus ja autuus, jotka saavuttavat täyttymyksensä Kristuksessa, joka sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä” (Joh. 14:6).
Näin kysymys ”kuka minä olen” saa lopullisen vastauksensa: olen luotu, lunastettu ja kutsuttu elämään Jumalan yhteydessä, jonka olemuksessa on elämä ja rakkaus itse.
Tunne itsesi
Kaikki ihmiset haluavat olla onnellisia ja me kaikki etsimme onnea. Tämä kaipaus ei ole sattumaa, vaan se on kirjoitettu meihin Luojamme toimesta. Jumala loi ihmisen osallisuuteen omasta elämästään ja autuudestaan. Ongelma on siinä, että etsimme ikuista onnea väärästä paikasta – ulkopuoleltamme, maailman asioista, saavutuksista ja omasta kunnianhimostamme. Ajattelemme, että kunhan pääsemme perille, saavutamme unelmamme ja täytämme tavoitteemme, silloin olemme viimein onnellisia. Mutta elämän todellisuus osoittaa muuta: pettymyksiä tulee vastaan, ja vaikka saisimme sen mitä halusimme, kuinka kauan se riittää pitämään meidät tyytyväisinä?
Pyhät kirjoitukset ja kirkon perinne todistavat, että on olemassa Todellinen Onni – Totuus, joka vapauttaa ja sammuttaa ihmisen syvimmän janon. Jeesus itse lupasi: ”Joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, ei enää ikinä ole janoissaan” (Joh. 4:14). Tämä on vapautus, jota mikään maallinen saavutus ei voi antaa – vapaus synnin, kuoleman ja turhuuden vallasta.
Tämä lupaus sytyttää meissä toivon ja saa meidät etsimään hengellistä polkua. Nykyajan ihminen kohtaa valtavan määrän vaihtoehtoja ja opetuksia, jotka lupaavat täyttymyksen. Mutta suurin osa niistä rakentuu dualistisen asetelman varaan: harjoittaja ja harjoitus, etsijä ja etsinnän kohde. Ne voivat tarjota apua ja ohjausta, mutta eivät vielä kosketa ihmisolemuksen syvintä perustaa.
Kristillinen näkökulma muistuttaa, että todellinen onni ei löydy omasta voimasta eikä menetelmästä, vaan lahjana Jumalalta. Itsetutkimuksen tie voi auttaa meitä oivaltamaan tämän: kun pysähdymme katsomaan, kuka todella olemme, havaitsemme olevamme luotuja, emme itsestämme olemassa olevia. Meidän ”minä olen” -kokemuksemme on osallisuutta Jumalan omasta olemisesta, sillä Hän yksin on ”Minä olen” (2. Moos. 3:14).
Siksi kristillinen itsetutkimus ei johda lopulta oman egon vahvistamiseen, vaan sen tunnistamiseen, että todellinen identiteettimme löytyy Jumalasta. Todellinen onni ei ole ulkoinen tavoite, joka saavutetaan, vaan lahja, joka vastaanotetaan Kristuksessa. Hän on ”tie, totuus ja elämä” (Joh. 14:6), ja Hänessä levollinen autuus, jota sydämemme syvimmiltään kaipaa, tulee täydelliseksi.
Mitä on itsetutkimus?
Sanskritin sana ātma-vicāra – jota viisaat kuten Sri Ramana Maharshi ja Sri Adi Sankara käyttivät – tarkoittaa kirjaimellisesti itsetutkimusta tai itsetutkiskelua. Vaikka se usein käännetään englanniksi sanalla self-enquiry, tarkempi käännös olisi tutkimus, tarkastelu tai scrutiny. Käsite viittaa käytäntöön, jossa ihminen tarkastelee syvällisesti omaa perustavaa tietoisuuttaan: kokemusta siitä, että ”minä olen”.
Ramana Maharshi kuvasi tätä menetelmää usein kysymyksellä ”kuka minä olen?”. Hän ei kuitenkaan tarkoittanut, että kyse olisi sanallisesta tai mentaalisesta kyselyn prosessista, vaan tietoisuuden tarkasta suuntaamisesta kohti oman olemassaolon ydintä. Tavoitteena ei ole rakentaa uusia määritelmiä itsestä, vaan paljastaa, mikä tämä ”minä” todellisuudessa on – ei tarinoiden, ajatusten tai muistojen tasolla, vaan syvimmän olemuksen tasolla.
Kristillisestä näkökulmasta tämä kysymys avautuu vielä syvemmälle. Raamatussa Jumala paljastaa Moosekselle nimensä: ”Minä olen se joka olen” (2. Moos. 3:14). Jumala yksin on olemassa itsessään, itsenäisesti ja muuttumattomasti. Kun me ihmiset koemme ja lausumme ”minä olen”, tuo kokemus ei nouse itsestämme, vaan on osallisuutta Jumalan omaan olemiseen. Meidän olemassaolomme on lahja – jatkuvaa riippuvuutta Hänestä, joka yksin on Olemisen Lähde.
Delphin temppelin sanat ”Tunne itsesi” haastavat meitä. Mutta mitä merkitsee todella tuntea itsemme? Tavallisesti samaistumme kehoon, tunteisiin, ajatuksiin, muistoihin ja elämäntarinaan. Ne muodostavat vakuuttavan kertomuksen ”minusta ja elämästäni”, mutta ne eivät vielä paljasta, mitä tarkoittaa olla luotu Jumalan kuvaksi. Kristillisessä ymmärryksessä todellinen itsetuntemus ei voi irrota Jumalan tuntemisesta, sillä vain Luojan yhteydessä voi luotu löytää identiteettinsä.
Kun ihminen kysyy itseltään ”kuka minä olen?” syvimmässä merkityksessä, hän ei lopulta jää kiinni omaan egoonsa, vaan hänen katseensa ohjautuu kohti Jumalaa. Pyhät kirjoitukset todistavat: ”Hänessä me elämme, liikumme ja olemme” (Ap.t. 17:28). Itsetutkimuksen tie paljastaa, että todellinen olemuksemme ei ole erillinen, itsenäinen ”minä”, vaan Jumalan kuva ja Hänen rakkaudessaan kannateltu olento.
Näin ollen kysymys ”kuka minä olen?” saa syvimmän vastauksensa Kristuksessa. Hän yksin paljastaa meille todellisen identiteettimme, sillä Hän sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä” (Joh. 14:6). Vasta Hänessä ihminen löytää sen autuuden ja rauhan, jota hän sisimmässään etsii.
Onnellisuus
"Koska kaikki tuntevat olennot haluavat olla aina onnellisia ilman niin sanottua kurjuutta, koska jokaiselle suurin rakkaus on vain itseään kohtaan, ja koska onni yksin on rakkauden syy, saavuttaa se onnellisuus, joka on omaa luontoa, mikä on kokee päivittäin syvässä unessa, joka on vailla mieltä, itsensä tunteminen on välttämätöntä.
Tätä varten jñana-vicara (itsetutkimus), kuka minä olen, yksin on tärkein keino."
(Bhagavan Sri Ramana Maharshi, 'Nan Yar?, Kuka minä olen?' johdannosta)
Opetukset
‘Nan Yar?’ (linkki)
Vuonna 1901 nuori mies istui pyhällä Arunachala-vuorella Etelä-Intiassa, kun oppinut Sivaprakasam Pillai tuli hänen luokseen polttavin kysymyksin Totuuden luonteesta.
Koska hän ei tuolloin puhunut, vastaukset annettiin hiljaisuudessa, hiekkaan kirjoitettuna. Nuoresta miehestä piti tulla tunnettu pyhimys Sri Ramana Maharshi.
Kaksikymmentä vuotta ensimmäisen haastattelun jälkeen, Ramana Ashramin alkuaikoina, hän itse muokkasi sinä päivänä antamiaan vastauksia, joista tuli ensimmäinen ashram-julkaisu, joka esitti hänen olennaiset opetuksensa.
‘Upadesa Undiyar’ (linkki)
Upadesa Undiyar on 30 säkeinen filosofinen runo, jonka Ramana Maharshi sävelsi vuonna 1927. Alkuperäinen oli tamiliksi, mutta Bhagavan kirjoitti myöhemmin muita versioita teluguksi, sanskritiksi ja malajalamiksi.
Sadhu Om ja Michael James käänsivät sanasta sanaan tamilin tekstiä 1980-luvulla ja lisäsivät pitkän johdannon ja kommentin jokaiseen säkeeseen.
Tämän teoksen (Upadesa Undiyar of Bhagavan Sri Ramana) julkaisi Sri Ramana Kshetra, mutta se on ollut poissa monta vuotta. Koska sitä ei todennäköisesti julkaista uudelleen lähitulevaisuudessa, pyysin ja sain Michaelin luvan julkaista koko teos tälle sivustolle.
‘Ulladu Narpadu’ (linkki)
"Jotta me pelastuisimme, paljasta meille [armollisesti] todellisuuden luonne ja keinot sen saavuttamiseksi [tai kokemiseksi]."
Tämä on rukous, jonka Sri Muruganar esitti Bhagavan Sri Ramanalle, kun hän pyysi häntä säveltämään Ulladu Narpadun, ja näillä sanoilla hän aloittaa payiram-teoksensa ensimmäisen säkeen eli esipuheen tälle suurelle teokselle.
Vastauksena tähän rukoukseen Sri Bhagavan sävelsi Ulladu Narpadun, ja sen mukaisesti hän paljasti meille paitsi todellisuuden luonteen myös keinot, joiden avulla voimme saada siitä suoran kokemuksen.
