Osa 2
Maailma ja onnellisuus
Henkisyys väittää, että emme voi löytää iloa tai onnea maailmasta, itsemme ulkopuolelta, mutta se ei ole täysin totta. Löydämme iloa ja onnellisia hetkiä maailmasta ja asioista, joista pidämme ja mikä näyttää tuovan meille iloa. Tärkeys korostuu sanassa 'HETKEKSI'.
Ongelmana on, että kaikki, mitä saamme ulkopuolelta tai maailmasta, on väliaikaista, vain ilon ja onnen hetki. Mutta haluamme, että niin olisi aina, koko ajan. Joten toistamme asioita, jotka tuovat meille onnea. Kun olemme kyllästyneet yhteen asiaan, löydämme toisen kiinnostuksen kohteen. Ja tällä tavalla olemme kahlittuina loputtomaan kierteeseen ja nälkään, jota ei voida tyydyttää.
​
Kuten Kristus sanoi Joh. 4:13-14: "Jeesus vastasi: "Jokainen, joka juo tätä vettä, on jälleen janoinen, mutta joka juo vettä, jonka minä annan heille, ei koskaan jano. Totisesti, vedestä, jonka minä annan heille, tulee heissä iankaikkiseen elämään kumpuava vesilähde." Se vesi kumpuaa sydämissämme.
Kysyin Swamijilta (Swami Sarvapriyananda) onnellisuudesta ja hän antoi erittäin mukavan vastauksen. Hän sanoi: "Onnellisuus tai 'ananda' on luontomme, joten me luonnollisesti haluamme sitä ja etsimme sitä. Ongelmana on, että katsomme väärään suuntaan. Se on jo meissä itsessämme. Mikään ulkopuolinen ei voi tuoda sitä meille. Ja koska olemme aina olemassa, haluamme onnellisuuden olevan aina olemassa. Mutta ulkoa tuotu onni ei kestä. Meidän on löydettävä se itsestämme luonnollisena olemisena. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, olemassaolo-oleminen-tietoisuus on mitä olemme ja se on ikuista. Emme tarvitse mitään ulkopuolelta. Suuntaa huomio itseemme, sisäänpäin ja katso, että meillä on jo kaikki mitä tarvitsemme.
Toinen näkökulma, jonka kuulin Michael Jamesilta, on mielenkiintoinen. Tämä koskee sitä, miksi tunnemme saavamme onnea asioista. Mieli on levoton ja haluamme jotain rauhoittamaan sitä. Mikä se sitten onkaan. Se voi olla uusi auto, uusi suhde tai hieno illallinen. Kaikki mikä rauhoittaisi mielen. Kun olemme saaneet "asiamme", mieli on tyytyväinen ja se palaa takaisin lähteeseensä. Sitten meillä on hetkellinen rauhallinen mieli, kuten sanotaan.
​
Mitä tämä tarkoittaa? Se osoittaa selvästi, että mielen puuttuminen on onnellisuus. Kun emme kaipaa tai tarvitse mitään, olemme luonnostaan ​​onnellisia ja hiljaisuus vallitsee. Tämä osoittaa selvästi, ettemme saa onnea mistään ulkopuolelta, koska onnellisuus on jo sisällämme. Meidän täytyy vain hiljentää mieli tai jättää se huomioimatta ja pitää huomiomme itsessämme. "Minä olen" tarkoittaa hiljaisuutta ja onnea.
Elävät ja Kuolleet
Matt 22:32: "Minä olen Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala? Jumala ei ole kuolleiden Jumala, vaan elävien."
Jumala, johon Kristus viittaa, on "elävä" Jumala. 'Minä olen' on elävä Jumala, jonka koemme oivaltaessamme todellisen luontomme. Sitä ennen olemme yhtä hyvin kuin kuolleita ja näennäisesti loukussa syntymän ja kuoleman kiertokulkuun, eli samsaraan.
Ongelma ei ole se, että me kuolemme, vaan se, että emme "todella" kuole egona. Jos me vain kuolisimme luonnon sääntönä, kun ruumis katoaa, se olisi loppu, silloin ei olisi mitään ongelmaa. Mutta koska tunnistamme itsemme erilliseksi olennoksi, nimittäin egoksi, nousemme jälleen kokemaan toisen unen, jota kutsumme "elämäksi".
Kaikki suuret profeetat ja Mestarit ovat tunnistaneet todellisen itsensä ja siten he ovat vapaita yksittäisen olennon, tietyn "minän" illuusiosta. He ovat ymmärtäneet, että "Tat Twam Asi", on totta, eikä ole muuta kuin Brahman".
Toisaalta olemme edelleen vakuuttuneita siitä, että minussa, jossain sisälläni, on "minä", jolla on oma olemassaolonsa. Se syntyi ja jonain päivänä se kuolee ruumiin mukana. Siksi meidän on tutkittava ja tiedettävä, keitä me todella olemme. Kuka minä olen? Se on ensimmäinen ja ainoa kysymys, johon tarvittiin vastaus Sri Ramanan mukaan. Muuten olemme yhtä hyvin kuin kuolleet.
Kristuksen käsky 1
Jeesus sanoi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi ('allaha') kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi." Arameankielinen sana "allaha" tarkoittaa maailmankaikkeuden alkuperää ja voimaa, joka on kaikkialla. Ilmassa, jota hengitämme, sydämemme sykkeessä ja tietoisuudessa omasta olemassaolostamme.
Kukaan ei rakasta jotain itselleen tuntematonta. Väitän, että voimme rakastaa vain henkilöä tai asiaa, joka on meille läheinen ja tärkeä. Ja mikä on meille tärkeintä ja lähintä? Itse tietysti. Jokainen luonnostaan ​​rakastaa itseään eniten. Mutta tämä "minä" ei voi olla meidän kehomme tai persoonamme. Siitä ei ole kysymys, vaan Jeesus tarkoittaa meidän jumalaamme, joka on Jumalan nimi; 'Minä olen.'
Kaikki tietävät olevansa ja se on ehkä ainoa asia, josta voimme olla täysin varmoja, nimittäin oma olemassaolomme. Kaikki muut teoriat ja näkökulmat voivat vaihdella.
​
Sanoisin, että Jumalan, itsemme rakastaminen tällä tavalla on sama asia kuin itsetutkimuksen harjoittaminen. Kun käännämme huomiomme ja kiinnostuksemme yhä enemmän sisäänpäin itseemme, erillinen 'minä' menettää otteensa ja Jumala (todellinen 'minä') avautuu sydämissämme kuin kukka, jonka jokainen kokee synnynnäisenä 'minä olen'-tuntemuksena.
Miksi juuri tämä käsky tai ohje on tärkein? Mikä on sen viesti ja tarkoitus?
Muistamme, että Jeesus sanoi myös: "Olkaa täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen."
​
Se viittaa siihen, että todellinen olemuksemme tai todellisuutemme itsessään on jo täydellinen eikä sitä tarvitse parantaa millään henkisellä harjoituksella. Sen sijaan meidän on tunnistettava tämä todellisuus ennen kaikkea itsessämme. Muuten siitä ei tule omaa kokemustamme, vaan se jää pelkäksi älylliseksi lausumaksi. Vain ymmärtäminen ja toteuttaminen käytännön tasolla muuttaa nykyistä rajallista ymmärrystämme itsestämme tai todellisuudesta.
​
Luulen, että Jeesus korostaa tätä ohjetta, koska kun tunnemme itsemme, tiedämme kaiken muun tarpeellisen. Hän sanoi erityisesti: "Etsikää ensin taivasten valtakuntaa, niin kaikki tämä teille annetaan." Valitettavasti teemme yleensä juuri päinvastoin. Etsimme kaikkea muuta, ennen kuin lopulta pettyneinä maailman lupauksiin käännämme huomiomme sisäänpäin ja pyydämme apua korkeammalta voimalta.
​
Kun keskitämme huomiomme itseemme, 'minään', mielen luonnollinen taipumus kääntyä ulospäin vähitellen heikkenee ja kiinnostuksemme kääntyä sisäänpäin kasvaa vastaavasti. Itsetutkimus voi tuntua kuivalta, jos se jää pelkäksi ajatukseksi mielessä. Meidän täytyy ruokkia sitä rakkauden makealla vedellä mennäksemme syvemmälle.
​
Rakkaus on voima, joka antaa meille tarvittavan motivaation jatkaa itsetutkistelun ja Jumalan, itsemme rakastamisen polkua.
Kristuksen käsky 2
Jeesus sanoi: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Jokainen rakastaa itseään eniten. Mutta ennen kuin tunnemme ja tunnistamme todellisen itsemme, emme tunnista sitä myöskään muissa ihmisissä. Tietysti on tärkeää vähentää itsekeskeisyyttä yrittää kiinnittää huomiota lähimmäisiin ja myös tuntemattomiin ihmisiin. Ja yrittää olla heidän asemassaan eri tilanteissa. Myötätunto on tärkeää ja sitä on aivan liian vähän keskuudessamme.
Koemme elämän haasteet täsmälleen samalla tavalla, sekä ilot että surut. Itkemme ja nauramme samalla tavalla kaikkialla maailmassa. Me kaikki haluamme olla onnellisia ilman kärsimystä. Jokainen tarvitsee rakkautta ja huomiota ja tukea vaikeissa tilanteissa. Pelkästään tästä näkökulmasta katsottuna olemme yhtä elämässä ja tietoisuudessa. Mutta jos haluamme ymmärtää Jeesuksen lausuntoa hieman syvemmin, se näyttää osoittavan, että meidän on ensin tunnistettava todellinen itsemme. Kun käännämme katseemme sisäänpäin, ymmärrämme, ettei ole olemassa sellaista erillistä yksilöä kuin "minä", vaan että se on lähinnä mielikuvituksen tuotetta, josta olemme jostain syystä pitäneet kiinni useiden elämien ajan.
Nähkäämme ja kokekaamme yksi todellisen minä, "minä olen". Tämä "minä olen" on jokaisen kokemus ja luontainen minä. Tämän tunnistamisen jälkeen tiedämme omasta kokemuksestamme, että on vain yksi "minä" ja se on myös lähimmäisemme "minä". Koska rakastamme luonnostaan ​​itseämme, rakastamme automaattisesti lähimmäistämme niin kuin itseämme. Ennen kuin itse ymmärrämme, keitä olemme, emme voi täysin noudattaa tätä Jeesuksen ohjetta. Mutta kaikki lähimmäistämme rakastamisen ja anteeksiantamisen muodot ovat askeleita kohti päämäärää, joka on jokaisen henkisen etsijän tavoite; olla vapaa nykyisestä kärsimyksestä ja tunnistaa todellinen luontomme, joka on aina vapaa kärsimyksestä.