Osa 4
Rikas mies
Uudessa testamentissa on vertaus rikkaasta miehestä, joka kohtaa Kristuksen. Hän kysyy, kuinka olla täydellinen ja mitä häneltä puuttuu henkisestä elämästään. Ote kirjasta "Alkuperäinen aramealainen Uusi testamentti puhtaalla englanniksi"
Ja eräs tuli lähelle ja sanoi hänelle: "Hyvä opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, että saisin iankaikkisen elämän?"
Mutta hän sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei ole muuta hyvää kuin Jumala yksin.
Mutta jos haluat päästä elämään, pidä käskyt."
Hän sanoi hänelle: "Mitä?" Mutta Jeshua sanoi hänelle: "Älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti." "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" ja "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Tuo nuori mies sanoi hänelle: "Olen säilyttänyt nämä kaikki lapsuudestani; mitä minulta puuttuu?"
Yeshua sanoi hänelle: "Jos haluat olla täydellinen, mene myymään omaisuutesi ja antamaan köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa ja tule minun perässäni." Mutta tuo nuori mies kuuli tämän sanan ja meni pois, koska se oli hänelle tuskallista, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
Mutta Yeshua sanoi opetuslapsilleen: "Amen, minä sanon teille, että rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan."
"Ja vielä minä sanon teille, että helpompi on kamelin päästä neulansilmään kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
Mutta kun opetuslapset kuulivat, hämmästyivät he suuresti ja sanoivat: "Kuka sitten voi saada elämän?" Yeshua katsoi heitä ja sanoi heille: "Tämä on mahdotonta ihmiselle, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista."
Mitä on olla "rikas"? Normaalisti se on ajatus siitä, että "minä" omistan jotain, että ensinnäkin on "minä", jolla on jonkinlaista olemassaoloa. Ja tämä "minä" on todellinen, ja pidän itseäni tuona "minänä". Mitä köyhyys sitten on? Onko se sen poissaolo?
​
Tässä tarinassa nuori mies oli pitänyt kaikki peruskäskyt lapsuudestaan ​​asti, mikä on poikkeuksellista ja sinänsä hämmästyttävää. Kuinka moni meistä voi omata näin korkeaa eettistä tilaa? Minua hämmästyttää tämän otteen loppu. Kun Kristus sanoo: "Ihmiselle tämä on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista."
Kristus haastoi meidät aiemmin sanomalla, Matt. 5:48: "Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen." Kuinka "minä", joka olen vain ihminen, voi olla täydellinen? Voisiko olla, että niin kauan kuin pidämme itseämme yksittäisenä ihmisenä, jolla on käsitys erillisestä "minästä", emme pysty olemaan täydellisiä? Näin täytyy olla, sillä kuten ymmärrämme, täydellisyys on kaukana siitä, keitä olemme tällä hetkellä.
Ehkä, jos tietäisimme todellisen itsemme, puhtaan 'minän', ilman ylimääräisiä asioita, jotka määrittelevät keitä olemme, niin kaikki voisi todella olla mahdollista? Nykyinen tilamme ihmisinä tai egona on mahdotonta saavuttaa "taivasten valtakuntaa", toisin sanoen oivaltaa sen todellisuus, keitä olemme, mutta kun keskitymme ja huomiomme tähän "minään" , voimme saada selville totuuden sen luonteesta, että erillistä "minää" ei itse asiassa ole olemassa.
Saavumme ELÄMÄÄN, pois syntymän ja kuoleman kehästä. Toistaiseksi olemme kaikki kuolleita siinä mielessä, että uskomme, että synnymme ja jonakin päivänä kuolemme. Ainoa elävä on guru, oivaltanut Mestari, jonka kanssa olemme identtisiä, mutta emme tiedä tosiasiasta. Guru on tullut herättämään meidät unestamme.
Itsetutkimus käytäntönä on tapa, jota Sri Ramana Maharshi ja Kristus suosittelevat sanoessaan: "Rakasta Jumalaasi (itseäsi) koko sydämestäsi, kaikesta mielestäsi ja kaikesta sielustasi".
Ja sen seurauksena, että tutkimme, keitä me olemme, mikä saa voimansa pelkästään rakkaudesta, seuraa antautuminen. Vapaa itsestämme egona, oleminen sellaisina kuin olemme.
Kuka minä olen?
Koska kaikki elävät olennot haluavat olla aina onnellisia ja ilman kurjuutta, ja koska kaikilla [heillä] on suurin rakkaus omaa itseään kohtaan, ja koska vain onni on rakkauden syy, saavuttaakseen tämän onnen, joka on heidän omansa [ todellinen] luonto, jonka he kokevat päivittäin syvässä unessa, jossa mieli (ajatukset) puuttuu, [todellisen] itsensä tunteminen on välttämätöntä.
​
Tuo jñana-vichara (itsetutkimus) [tutkii tietoisuutta tietääkseni] 'kuka minä olen?' yksin on tärkein keino.
- Bhagavan Sri Ramana Maharshi
"Minä hahmo"
​
Se, mitä yleensä kutsumme "sieluksi" tai yksilöksi, vaatii aina muodon, "minähahmon".
Kukaan ei ole koskaan nähnyt tai todistanut "sielun" olemassaoloa ilman muotoa, olipa muoto kuinka hieno tahansa. Itse asiassa sielu on "minä-hahmo", joka on aina yhdessä kehon eli muodon kanssa.
​
Valvetilassa kuvittelemme olevamme kehossa oleva "minä-hahmo". Samoin kun näemme unta, olemme jälleen "minä-hahmo", jolla on keho.
Toisaalta syvässä unessa ei ole kehoa, muotoa eikä myöskään "minä-hahmoa".
Siten "minä-hahmo" ei ole todellinen.
​
Minä ja Isä olemme yhtä
"Tat tvam asi" - Se sinä olet - "Minä ja Isä olemme yhtä"
Nämä lausunnot väittävät, että todellinen luontomme on Jumala.
Jos tämä on totta, seuraava kysymys pitäisi herätä; "Jos minä olen se tai minä ja Isä olemme yhtä, niin "kuka minä olen?"
Vahvistaaksemme nämä väitteet meidän on löydettävä tapa tuntea itsemme. Mitä tahansa henkistä harjoitusta teemmekin, emme löydä vastausta mistään muualta kuin omasta itsestämme sisältämme.
Sitä ei löydy kirjoista tai kysymällä keneltäkään. Jos näissä lausunnoissa on totuutta, meidän on tiedettävä se omasta kokemuksestamme. Mikään muu ei voi tyydyttää tai vakuuttaa meitä.
Joten mistä tietää keitä olemme? Looginen vastaus on suunnata huomiomme itseemme. Voin tuntea itseni vain kysymällä tai tutkimalla, kuka olen.
Sri Ramana Maharshi toi meille itsetutkimus harjoituksen ja Kristus sanoi: 'Sinun tulee rakastaa Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.
Molemmat johtavat erillisen henkilön väärän tunnisteen tuhoutumiseen.