Osa 3

Autuaaksijulistukset

Tulossa

Taivasten Valtakunta

Tulossa

Vähäuskoiset

Matt. 8:26: "Jeesus vastasi: "Miksi sinä pelkäät? Sinulla ei ole tarpeeksi uskoa [tai kuinka vähän uskoa sinulla on! sinä vähäuskoinen]."

Matt.6:30: "Jos Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään on ja huomenna heitetään uuniin, eikö hän paljon enemmän pukea teitä, te vähäuskoiset?"

Matta. 14:31: "Ja heti Jeesus ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: "Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?"

Matt.16:8: "Mitä Jeesus nähdessään sanoi heille: "Te vähäuskoiset, miksi te keskustelette keskenänne, kun ette ole tuoneet leipää?"

Matt.17:20: "Ja Jeesus sanoi heille: "Teidän epäuskonne tähden; sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä on uskoa niinkuin sinapinsiemen, niin sanokaa tälle vuorelle: Poistu sieltä tuonne! ja se on poistettava; eikä mikään ole sinulle mahdotonta."

Näissä lainauksissa Jeesus moittii meitä uskon puutteesta.

Uskoa mihin? Tämä on minusta ratkaiseva kysymys. Puhuuko Jeesus uskosta häneen vai uskomisesta omaan itseemme tai jopa samasta uskosta kuin Hän?

Koska emme tiedä keitä todella olemme ja pidämme itseämme kehon ja mielen yhdistelmänä tai "sieluna", jonka asetamme jonnekin kehomme sisään, meillä ei ole ymmärrystä ja tietoa ja siksi pelkäämme mitä voi tapahtua meille, jos ruumis on uhattuna tai se on vaarassa. Puhumattakaan siitä, mitä kuolemassa tapahtuisi.

Joten meidän vähän uskossamme täytyy löytää tapa vahvistaa uskoamme. Miten se tehdään? Tuntemalla itsemme, katsomalla sydämiimme ja keskittämällä huomiomme luonnolliseen tunteeseen, joka meillä kaikilla on: "Olen tietoinen omasta olemassaolostani." Jos en ole varma tai vakuuttunut jostain muusta, olen varma olemassaolostani. Tiedän, että olen. Mutta kuka minä olen, ei ole minulle aivan selvää. Siitä minun täytyy ottaa selvää.

Voisin kääntyä Jumalan puoleen ja pyytää ohjausta, ja minulla on uskoa Häneen. Mutta en tunne Jumalaa, minulle on opetettu, että Hän on kaukana, niin kaukana, enkäk koskaan voi tuntea Häntä. Hän on erillään minusta ja meistä kaikista, jossain valtakunnassa taivaissa tämän maan ulkopuolella. Minun täytyy luottaa itseeni ja löytää vastaus tähän mysteeriin.

Kun alan suunnata enemmän huomiota sisäänpäin, huomaan, että minussa on nousemassa luottamus, varmuus siitä, että olen menossa oikeaan suuntaan. Tunnen jopa viileän tuulen käsissäni ja pienen tulen syttyvän sydämessäni. Se lämmittää minua yhä enemmän, kun hitaasti sukellan oman sydämeni onteloon. Vakaumus alkaa syleillä minua kuin lämmin peitto. Kuulen hiljaisen äänen tai ehkä pienen kuiskauksen sanovan: "Odotan sinua, tule, antaudu minulle, kaikki on hyvin."

En ole koskaan tuntenut tätä uskomatonta mutta yksinkertaista autuuden ja rakkauden tunnetta. Näyttää siltä, että se on aina ollut siellä, mutta huomioni on ollut muualla suurimman osan elämästäni. Se ei ole mitään uutta, päinvastoin, olen tiennyt tämän aina. Se on oma minäni. En ole koskaan ollut tietämätön itsestäni. Anna tämän unelman jatkua, jos sen on tarkoitus jatkua. Miksi minun pitäisi huolehtia, olen turvassa, olen vapaa. Antaa myrskyjen ja taakkojen tulla ja mennä. Se ei voi vaikuttaa minuun. Mikään ei voi satuttaa minua. Olen löytänyt tien, totuuden ja elämän. Nyt ymmärrän Kristuksen sanat. "Pidä sama usko kuin minulla. Usko niin kuin minä uskon, niin tiedät totuuden itsestäsi ja kaikesta."

Mutta minun on myönnettävä, että olen edelleen matkalla. Nämä arvokkaat oivallukset katoavat helposti kaukaa mieleni erämaahan. Joka kerta kun huomaan päästäneeni huomioni turhiin maallisiin asioihin, ääni sisällä muistuttaa minua ja sanoo: "Herää, ole tarkkaavainen, katso kuinka huomiosi on taas herpaantumassa, käänny takaisin."

Nöyrän egon polku

"Egoa ei ole olemassa. Terveisin, ego."

Maailmassa on nykyään lukemattomia henkisiä polkuja. Joillakin heistä, niin kutsutuilla "salaseurailla", on yleensä numeerinen järjestelmä, jota on noudatettava ja kerrottava muille kuinka edistynyt olet heidän järjestelmässään. Ne alkavat numerosta 1 ja päätyvät 7 tai 9 tai jopa suurempiin numeroihin. Oppipoika, henkinen noviisi, liittyy ryhmään ja saa alkuvalmistelujen ja vaatimusten jälkeen ensimmäisen asteen, numeron 1, osoittamaan, että hänen henkinen polkunsa on todella alkanut kyseisessä yhteiskunnassa.

Mitä jos tekisimme toisin päin? Kun liityt henkiseen ryhmään, olet jo täynnä tietoa ja tietoa maailmasta ja enimmäkseen itsestäsi. "Olen tällainen; Olen sellainen." Oletetaan siis, että aloitat täydestä 7. astetta. Onnittelut, olet nyt huipulla!

Tunnet olosi erinomaiseksi ja nautit täyteläisestä mielentilastasi. Sitten sinut asetetaan haasteiden tai askeleiden eteen. Jokaisella ottamallasi askeleella sinun täytyy luopua jostain, jotain mitä sinulla on, jostain ideasta tai ominaisuudesta, jona itseäsi pidät. Ymmärrät, että et todellakaan tiedä paljoa mistään. Olet vain kerännyt tietoa kirjoista ja kuluttanut mielipiteitä, joista pidät.

Ymmärrät, että sinulla ei itse asiassa ole paljon omaa tietoa. Se on enimmäkseen lainattua jostain muusta lähteestä. Tämä jättää sinut hieman tyhjäksi ja hämmentyneeksi. Se on hyvä, ymmärrät pointin. Otetaan pois ensimmäinen "tutkintosi". Nyt sinulla on kuudes tutkinto. Tämä jatkuu, kunnes olet menettänyt kaikki ominaisuudet, kaikki ideat, kaiken tiedon, jonka luulet omistavasi itsestäsi ihmisenä tai henkisenä sieluna.

Tämän polun huippu on, kun olet riisuttu alas 1. asteeseen, eikä sinulla ole enää mitään, mihin samaistua. On vielä yksi askel, mutta se ei ole sinun päätettävissäsi.

Tuo viimeinen harppaus on poissa käsistämme, se on "tuntemattoman" täyttääkseen meidät uudella makealla vedellä, ikuisen elämän vedellä. Olemme kadottaneet itsemme ja löytäneet itsemme.

Kehitämme itseämme ja haluamme saada lisää henkisiä kokemuksia, mutta mikä on tavoitteemme ja kenelle teemme tämän kaiken? Egolle kuvitteellinen 'minä'. Vain ego-mieli kehittyy ja kasvaa ja haluaa jatkuvasti lisää. Meidän todellinen "minä" on jo täydellinen, emme vain ole tietoisia siitä. Kuten Jeesus sanoi: "Olkaa täydellisiä, niin kuin taivaallinen Isänne (Brahman, todellinen minä) on täydellinen."

Joten miksi lisäisimme jo olemassa olevaa vajavaisuutta kokemuksilla ja lisäominaisuuksilla? Eikö meidän pitäisi mieluummin luopua nykyisistä ominaisuuksistamme ja kuvitteellisesta "minästä", jonka olemme syöttäneet elämästä tai unelmasta toiseen?

Tämä on meidän jokaisen henkistä polkua kulkevien ansa. Uskomme, että meiltä puuttuu jotain, mitä voisimme saada tulevaisuudessa, jotain erityistä kokemusta tai ns. valaistumisen kautta. Tällä tavalla palvelemme tietämättämme vihollistamme, egoa, yksilöä, jota ei todellisuudessa ole olemassa. Sri Ramanan mukaan se on kuin aave, joka näyttää olevan siellä, mutta lähemmin tarkasteltuna emme löydä sitä mistään.

Kuuluisa esimerkki "käärmeestä ja köydestä" on osuva vertaus. Kun kävelemme pimeää metsäpolkua pitkin, kohtaamme "käärmeen", joka aiheuttaa meissä pelkoa. Jos tutkimme tätä "käärmettä" tarkemmin, näemme, että se on vain köysi. Mitä tapahtui "käärmeelle"? Ei mitään, koska sitä ei todellakaan ollut olemassa. Vain köysi on todellinen. Vastaavasti vain todellinen minämme, 'minä olen', on todellinen. 'Olen tällainen ja tuollainen', ei ole todellinen minämme, vaan mielen luoma kuva.

Ilman lisätutkimuksia "käärme" näyttää edelleen olevan olemassa, ja niin me jatkamme unesta uneen, tunnistaen itsemme "minällä", jota emme todellisuudessa ole. Tarvitsemme herätyssoiton herättääksemme meidät tästä unesta. Tuo "herättäjä" on opettaja, joka ilmestyy meille unessa ja herättää meidät tavalla tai toisella. Opettaja voi olla mikä tahansa meille sopiva hahmo, johon luotamme ja jonka opetuksiin luotamme, kun lähdemme kävelemään polkua. Pääasia on, että kuljemme polkua, joka kiinnostaa meitä eniten. Lisäksi tarvitsemme rakkautta tunteaksemme todellisen itsemme ja saamme sen armosta.

Sri Ramana Maharshin sanoin: "Armo on polun alku, keskikohta ja loppu."

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, polkumme eri asteet johtavat meidät vain egon kasvuun. Vaikka edistymisemme näyttää hyvältä ja lupaavalta, lisäämme vain lisää tiiliä kuvitteelliseen vankilan muuriimme, eikä sen kuvitteellinen asukas ole ystävämme. Tietenkään ei ole olemassa sellaista asiaa kuin "nöyrä ego". Joten otsikko "nöyrän egon polku" on ironinen.

Meillä on kuitenkin mahdollisuus tuntea itsemme ja siten vapautua kuvitteellisesta vankilasta ja samaistumisesta kuviteltuun hahmoon. Itsetutkimus johtaa antautumiseen ja avaa portin todellisuuteen ja omaan todelliseen itseemme.

Hedelmättömän naisen poika

Kun kysymme; kuinka päästä eroon kohtalostamme, prarabdhasta ja karmasta, olemme jo ottaneet ratkaisevan väärän ensimmäisen askeleen. Olettaen, että hedelmättömällä naisella on poika, ja hänellä on ennen kaikkea tietty kohtalo-odotus tai itsenäinen olemassaolo. Ja että me olemme se poika.

Hedelmätön nainen ei voi saada lasta, mutta näyttää saavan, koska olemme tulleet uskomaan tähän käsitykseen. Poika on ego, erillinen minä, jonka pidämme itsestäänselvyytenä. Ja tällä "itsellä" on oma kohtalonsa ja elämänsä, jota yritämme nyt ymmärtää. Vakavia keskusteluja on käyty vuosisatojen ajan, eikä kenelläkään näytä olevan täyttä ymmärrystä tai selkeää kuvaa elämämme tai kohtalomme merkityksestä ihmisinä. Se tuo meille jatkuvaa huolta ja vaivaa ja etsimme vastauksia erilaisista henkisyyttä koskevista kirjoista ja opettajilta kaukaisista maista. Niin paljon vaivaa ja hämmennystä täyttää jokapäiväinen elämämme, eikä tästä näytä olevan ulospääsyä.

Mikä oli ensimmäinen askeleemme? Siinä oletettiin, että hedelmättömällä naisella on poika. Herää kysymys: "Kuka minä olen?" jos ei ole poikaa ensinkään? Mikä on tämä "minä", jonka pidämme todellisena ja kenellä on tietty prarabdha?

Ja kuinka päästä eroon kaikesta karmasta, jonka olemme keränneet niin monen elämän aikana? Voimmeko koskaan kuluttaa kaikkea tätä kuormaa? Vastaus on, että meidän täytyy epäillä koko olemustamme erillisenä yksilönä ja selvittää, keitä me todella olemme. Muuten niin sanottujen syntymän ja kuoleman kierre ei tule loppumaan. Meidän on löydettävä uniemme näkijä, eikä enää samaistua yhteen elokuvan hahmoon. Tämä on hedelmättömän naisen pojan arvoitus. Tarina jatkuu…